Kun kipu muuttuu kauneudeksi – valokuvan voima
On vaiheita, jolloin elämä tuntuu olevan pysähdyksissä. Ei siksi että haluaisimme, vaan koska vanha uoma ei enää kuljeta ja on aika kasvaa tai muuttaa jotain.
Parhaillaan työstämäni Tila Sinussa -valmennus on syntymässä juuri tällaisia hetkiä varten, ja sen ytimestä nousee vahvasti valokuvaus. Valokuvan avulla voi nähdä rehellisesti, lempeästi ja toisin.
Valokuva siltana näkyvän ja näkymättömän välillä
Oletko koskaan ajatellut, että valokuvan kieli voisi olla kuin sillan rakentamista näkyvän ja näkymättömän välille? Minulle kamera on kuin peili, joka näyttää sen, mitä en ehkä uskalla katsoa suoraan tai jota en ehkä vielä edes tiedosta. Se näyttää ne kohdat, joissa olemme haavoittuvia, mutta myös ne, joissa olemme kaikkein voimakkaimpia.
Valmennuksessa kuvataan usein luontoa, sillä luonnon rytmi, valo ja liike kannattelevat meitä kaikkia. Siksi ohjaan usein ottamaan askeleet ulos metsään, joen rantaan, suolle tai vaaroille ja antamaan maiseman näyttää, mitä sisällä tapahtuu.
Lokakuun alun revontulet.
Ydinhaava näkyväksi
Jokaisella meistä on ydinhaava, eli tarina, joka on muovannut tapaamme olla maailmassa. Se voi olla pelko hylätyksi tulemisesta, riittämättömyydestä tai kontrollin menettämisestä. Tilan kielen menetelmässä kuva ei ole pelkkä esteettinen elementti, vaan terapeuttinen väline, joka antaa haavoille muodon.
Kun katsomme itseämme kuvan kautta, kuva aktivoi empatiaa. Silloin on mahdollista kohdata oma tarina lempeämmin:
"Ai tuollainen minäkin olen. Tuollakin hetkellä olin olemassa, hengitin, selvisin."
Kun kipu muuttuu kauneudeksi
Tila Sinussa -valmennuksessa valokuvausta käytetään prosessina, joka auttaa muuttamaan kipua kauneudeksi. Se ei tarkoita kivun kiillottamista pois, vaan sen näkemistä uudesta kulmasta. Se on kuin valoa, joka osuu haavaan ja muuttaa sen arven tarinaksi.
Juuri tällaisen hetken koin itse viime viikolla, kun pysähdyin revontulien alle ensin olemaan ja kohta kaivoin myös taskustani kännykän, jolla kuvasin pihapuiden ja jokirannan ylle loimottelevia vihreäpunaisia valoja. Aiemmin illalla olin tuntenut riittämättömyyttä ja kärsimättömyyttä. Tunsin, etten ole vielä siellä, missä haluaisin olla tämän valmennuksen rakentamisen kanssa. Kaikki tuntui liian hitaalta ja keskeneräiseltä.
Mutta revontulien alla kaikki turha putosi pois.
Kuvien myötä syntyi tämä runo, josta tein julkaisun myös Instagramiin:
Olipa kerran ihminen
joka oli unohtanut.
Sitten hän meni ulos,
katsoi ylös
ja kaikki turha putosi pois.
Kaikki se, mitä hän luuli tärkeäksi.
Jäljelle jäi
ihmetys, että hän sai olla siinä.
Kiitollisuus, että hän näki kaiken.
Muistutus siitä, mikä on totta.
Sisäinen tila oli ollut niin täynnä
kysymyksiä ja levottomuutta,
että hän oli unohtanut katsoa.
Oli unohtanut hengittää syvään.
Oli unohtanut pysähtyä.
Oli unohtanut, että
vastaukset löytyvät,
kun pysähtyy katsomaan
oikeasta paikasta.
Oli unohtanut, ettei tarvitse
tietää tai hallita kaikkea.
Oli unohtanut olevansa osa jotain
suurempaa.
Siinä seisoessaan hän muisti,
että voi vain olla
ja katsoa ylös.
Tämä hetki luonnon kanssa oli muistutus siitä, miten kuva voi muuttaa sisäisen kokemuksen ulkoiseksi todistukseksi. Siinä missä mieli oli hetkeä aiemmin levoton ja täynnä kysymyksiä, kuva ja läsnäolon kokemus toivat rauhan. Rauhan tilasta käsin kirjoitin runon. Tunsin, miten luonto oli jälleen asettanut mittasuhteet kohdalleen.
Luonto toimi peilinä ja kuvasta tuli ankkuri, johon voi palata aina, kun sisäinen tila uhkaa jälleen kutistua.
Nämä kaikki kuvat on otettu kännykällä.
Miten valokuvausta käytetään valmennuksessa
– Tilan kieli: 5 vaihetta
Tila Sinussa -ohjelmassa kuva ei ole tehtävä ottaa kuva, vaan harjoitus nähdä.
KATSO – kuvasin maiseman
→ visuaalinen järjestelmä käsittelee infoa moninkertaisesti nopeammin kuin kielellinen, siksi kuvat vaikuttavat voimakkaasti
KIRJOITA – annoin sanojen virrata
→ ekspressiivinen kirjoittaminen laskee stressihormoneja.
HENGITÄ – pysähdyin
→ parasympaattinen hermosto aktivoituu.
KYSY – "Entä jos tämä rauha kulkee mukanani?"
→ alitajunta alkaa etsiä todisteita.
ANKKUROI – kuva taustakuvaksi, palaa kun tarvitset
→ toisto vahvistaa hermoyhteyksiä.
Näin ydinhaava alkaa hiljalleen muuttua sisäiseksi voimaksi. Siinä missä ennen oli pelko, alkaa olla myötätunto. Siinä missä ennen oli häpeä, alkaa olla hyväksyntä. Kuva kantaa muistijäljen siitä hetkestä, kun aloit nähdä itsesi toisin.
Revontulten valaisema Kiiminkijoki.
Valokuvaus Tilan kielen ytimessä
Tilan kieli on menetelmä, jossa läsnäolo, kuva ja kirjoitus kulkevat yhdessä kuin kolme virtaa, jotka muodostavat kokonaisen joen. Päätös ja mikroteko kääntävät virran liikkeeksi arjessa. Kuva on usein se hetki, joka avaa padon. Se vapauttaa tunteen, jonka sanat tuovat näkyviin, ja hengitys juurruttaa kehoon. Päätös ja toiminta ankkuroivat muutoksen.
Kuva on todiste: minä olen tässä, minä riitän, minä olen elossa.
Sinulle, joka olet uupunut tai päätösväsynyt
Jos mieli on ollut ylivirittynyt ja arki sirpaleinen, tämä on sinulle lempeä kutsu. Sinun ei tarvitse skarpata tai jaksaa enemmän. Riittää, että aluksi vain pysähdyt.
Viiden vaiheen syke on rakennettu pieneksi: minuutteja kerrallaan, hengitys kerrallaan, yksi kuva kerrallaan, itsestä tai luonnosta. Tässä työssä mikään sinussa ei ole rikki. Tarvitaan vain tila, jossa voit nähdä itsesi toisin.
Kutsu syventymiseen
Jos haluat kokea tämän käytännössä, etkä vain lukea siitä, olet tervetullut Tila Sinussa -matkalle. Liity sähköpostilistalle, niin saat ensimmäisten joukossa tiedon, kun ovet valmennukseen aukeavat. Olen itse tästä kaikesta kehittelystä TODELLA innoissani sillä tiedän pilotoinnin myötä, että valmennus toimii!
Haluaisitko elää elämää, joka tuntuu omemmalta ja virtaavammalta? Voisiko olla niin, että liittyminen voisi olla ensimmäinen askel kohti kaipaamaasi suuntaa?
Olet sydämellisesti tervetullut mukaan!